sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Raparperi-valkosuklaajuustokakku

Raparperien aika on taas meneillään. Meidän pihan raparperit taas kasvavat ihan hurjaa vauhtia. Mitäköhän niistä tänä vuonna tekisikään? Osan vien työkavereille . En vaan ehdi kaikkea käyttää itse.
Aloitin kuitenkin tällä Kakkuviikarin vispailuja - blogista löytyneellä juustokakun ohjeella. Kuulostikin jo niin vastustamattoman hyvältä yhdistelmältä - kirpeä raparperi ja makea valkosuklaa. 

Rapaerperi-valkosuklaajuustokakku
Ei pelkästään kuulostanut hyvältä vaan oli todella maukasta! Valkosuklaamoussee oli täyteläisen makuista ja sopi paremmin kuin hyvin tuon raparperikompotin kanssa yhteen. 
Tässä vielä resepti, joka siis löytyi Kaukkuviikarin vispailuja - blogista. 

Raparperi-valkosuklaajuustokakku 

Pohja :
200g Digestivejä  ( käytin kaurakeksejä)
60g voita


 Raparperikompotti:
nokare voita
n.10 paksuhkoa raparperin vartta
0,5dl fariinisokeria
1dl hyytelösokeri-multia
1tl kanelia

Valkosuklaatäyte:
4dl vispikermaa
200g maustamatonta Philadelpia tuorejuustoa
200g valkosuklaata
1tl vaniljasokeria/ 10 kierrosta vaniljamyllystä
5 liivatetta
0,5dl appelsiinimehua


 1. Hienonna keksit hienoksi ja sulata voi. Yhdistä keksimuru ja voisula ja sekoita tasaiseksi. Painele seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan (halk.24cm) pohjalle tiiviisti. Laita vuoka jääkaappiin. 2. Kuori ja pilko raparperit. Laita kattilaan nokare voita, pilkotut raparperit, sokerit ja kaneli. Keitä jonkin aikaa niin, että raparperit pehmenevät, mutteivät kuitenkaan hajoa. Anna seoksen sitten jäähtyä täysin. Jos kompotti jää kovin "vetiseksi", siivilöi liika neste pois. Kaada jäähtynyt kompotti keksipohjan päälle. 3. Laita täytteen liivatteet likoamaan ja sulata valkosuklaa. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon tuorejuusto, vaniljasokeri, sekä sulatettu valkosuklaa. Sekoita. Kiehauta appelsiinimehu kattilassa ja lisää joukkoon liotetut, puristellut liivatteet. Kaada liivateseos täytteen joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Kaada täyte raparperikompotin päälle ja laita jääkaappiin hyytymään vähintään viideksi tunniksi. 4. Irroita kakku vuoasta ja koristele haluamallasi tavalla

Käytin karurakeksejä pohjaan ja sopivat makunsakin puoesta tähän vallan mainiosti. 

Raparperi-valkosuklaajuustokakku
Nyt on nin kiva kun voi ulkonakin ottaa kuvia ja varsinkin kun voi ulkona terassilla juoda myös kahvit. Kyllä tykkään näistä keleistä!

Raparperi-valkosuklaajuustokakku
 Ihana makuyhdistelmä ! Täydensivät täydellisesti toisiaan. Raparperikompotti ei ollut kakussa yhtään liian kirpeää vaikka aluksi niin ajattelinkin, kun maistoin sitä erikseen. Valkosuklaatäytteen kanssa juuri sopivaa. Sekään ei ollut liian makeaa. Sokeria siihen  ei lisätä yhttään, valkosuklaan oma makeus riittää. 


Tässä meidän raparperikasvustoa. Leikkasin tänään nuo kukinnot pois etteivät heikennä varsien kasvua. Vai minkähän takia ne yleensä leikataan pois? Olikohan se niin, että tulee myöhemmin kesällä uusi sato jos kukinnot leikkaa pois. Jos joku tietää niin kuulen mielelläni. Nyt en jaksa googlettaa, sieltäkin todennäköisesti löytyisi vastaus. 
Lehtikompostissakin kasvaa raparperi... ilmeisesti muiden muassa sinne on joku juuri / kukinto joutunut ja se on alkanut kasvaa. 

Tänään kylvin myös porkkanat, salaatit ja persiljan. Uudistin myös mansikkamaata. Kävin ostamassa muutaman uuden taimen Kukkatalosta Raisiosta. Siellä menikin niinsanotusti sormi suuhun kun lajikkeita oli useampia eikä minulla mitään käsitystä mitä mansikkamaassa nykyään kasvaa eikä myöskään siitä käsitystä mitä lajiketta kannattaisi ostaa. 
Polkaan päädyin , en tiedä oliko hyvä vai huono valinta. Aika näyttää. 

Niin ja laitoin perunoitakin vähän maahan . Kasvihuoneessa onkin jo ämpäriperunat hyvässä kasvussa :)  Niitä pääsee juhannuksena syömään!

Varsin työntäyteinen päivä, mutta tällaisesta puuhasta tykkään. En mikään puutarhuri ole, mutta jotain olen saanut kasvamaan ja kasvimaa on aiemmin sentään satoa tuottanut. Toivottavasti myös tänä vuonna.
Fiilispohjalta mennään - jos ei tule satoa niin sitten ei tule. Tämän pitää olla hauskaa niin sitten jaksaa ja viitsii.


maanantai 14. toukokuuta 2018

Marinoidut kukkakaalit

Grillikausi on jo hyvän aikaa sitten alkanut. Välillä on kiva grillata jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Meillä on sellainen kirja kuin "Suuri suomalainen grillikirja" ja sieltä löysin marinoitujen kukkakaalien reseptin.




marinoidut kukkakaalit
Olivat oikein maukkaita! Mukavan rapsakoita naposteltavia muiden grilliruokien kanssa.


2 x marinoidut kukkakaalit




yksi noin 500-800 g kukkakaali kukinnot eroteltuna


Marinointiin:
2 rkl sitruunamehua
2 rkl omenaviinietikkaa
3 rkl rypsiöljyä
hyppysellinen suolaa


Kuivamarinadi:
1 tl savustettua paprikaa
1 tl timjamia
1/2 tl sipulijauhetta
1/2 tl valkosipulijauhetta
1/4 tl cayennepippuria
1 tl jauhettua kuminaa
1/2 tl sitruunasuolaa
mustapippuria myllystä


1. Sekoita marinadin ainekset. Nosta kukkakaalit ilmatiiviiseen suljettavaan pussiin. Kaada päälle marinadi ja poista ylimääräinen ilma. Sulje pussin ja anna marinoitua noin kaksi tuntia. Kaada sen jälkeen marinadi pois pussista.
2. Yhdistä kuivamarinadin ainekset ja sekoita huolellisesti kukkakaalikukintoihin. Grillaa kukintoja suoralla lämmöllä noin 20 minuuttia välillä käännellen ( noin 200 asteessa).
Tarjoa esimerkiksi valkoisen BBQ-kastikkeen kanssa.


Tuo sipulijauhe oli minulle kokonaan uusi tuttavuus. Olenkin sitä tämän jälkeen  laittanut yhteen sun toiseen ruokaan. Siitä tuli meille vakiomauste!


Valkoisen BBQ-kastikkeen ohje oli myös tässä kirjassa, mutta en ehtinyt tehdä sitä. Tässä alla resepti siihen :


Valkoinen BBQ-kastike :


2 dl kruunumajoneesia
3 rkl omenaviinietikkaa
1 rkl Dijon-sinappia
1 valkosipulinkynsi raastettuna
1 rkl worcestershire kastiketta
hyppysellinen savupaprikajauhetta
hyppysellinen suolaa
muutama kierros mustapippuria myllystä


* Yhdistä ja sekoita yhteen kaikki ainekset. Nosta jääkaappiin tekeytymään noin tunniksi ennen tarjoilua.


Sopii varmaan vallan mainiosti nautittavaksi näiden kukkakaalien kanssa tai vaikka grillatun kanan kanssa.


Tästä kirjasta reseptit ovat. Monenlaista kivaa ideaa täältä löytyy, ei huono ostos ollenkaan.







torstai 3. toukokuuta 2018

Epämääräisen värinen rahkapiirakka ja vähän lomatarinaa


Tämän epämääräisen näköisen piirakan tarina on seuraava : Vietimme talvilomaviikon Rukan hiihtokeskuksessa. Sinne mennessä kävimme kaupassa Kuusamossa ja kun siellä oli tarjouksessa sitruunan ja lakritsin  makuinen rahka , niin ostin sitä kaksi purkkia. Vain 50 cnt kappale! 
Leivoin niistä mökillä piirakan. Kummastusta herättävästä ulkonäöstä huolimatta piirakka oli ihan hyvää, syötyä tuli loman aikana.


Rukalla oli toiseksi viimeinen viikko kaudesta meneillään . Tykkäsin siitä, että rinteissä oli tilaa eikä tarvinnut hisseihin jonottaa. 


  Pelottaa välillä ne tuhatta ja sataa laskettelevat lautailijat, jotka tulevat takaa yhtäkkiä ohi. Nyt kun rinteissä oli kunnolla tilaa niin ei tullut kuin yksi läheltä piti tilanne.
Lautailija laski meidän perässä Rukan kylään ja tuli kovaa vauhtia . Ilmeisesti ei saanut yhtäkkiä vaihdettua suuntaa vaan sujahti ihan hipoen minun ja tyttären välistä ohi. 

 "Hieman" säikähdin kun selässä ei ole silmiä ja yhtäkkiä joku suhahtaa kovalla vauhdilla ihan vierestä.
Onni matkassa kaikilla, kun poika ei tullut päin vaan pääsi juuri ja juuri väistämään. 
Ruka


Ylempi kuva on Itä Rukan rinteiltä ( Vuosseli) ja tuo viereisessä kuvassa oleva hissi kulkee Rukan kylästä huipulle. Ja huipulta voi sitten valita suunnan mihin lähtee laskemaan.

Me ei mitään vaikeimpia (mustia) rinteitä laskettu eikä edes harkittu sitä. Siniset ja punaiset riittää meille. 
 Onhan tähän aikaan vuodesta rinne jo vähän sohjoinen ja jalat joutuu koville, kun tasapainoilee  , mutta mieluummin se kuin ruuhka ja mahdolliset törmäykset rinteissä.

Roosa Rukalla

meikämummi



















Ja näissä ylempänä olevissa kuvissa Roosa ( nuorin tyttäremme 16v) ja meikämummi lähdössä alas Rukan huipulta. Sää oli ajoittain aurinkoinen ja selkeä, mutta joinain päivinä oli myös tihkusadetta. Tosin eipä sekään laskettelua estänyt. Kun Rukalla saakka oltiin niin mäkeen mentiin , säällä kuin säällä! No ehkä kaatosade olisi ollut ylipääsemätön este. 

 Rukan huipulta oli hienot näkymät. Tuo poro oli taukopaikalla puolivälissä itäisen Rukan rinteitä. Siinä oli myös makkaranpaistopaikka , mutta meillä ei ollut eväsreppua rinteissä mukana. Poikettiin vaan poroa ihasteleman. 

Ruka

Ruka




















Välillä piti huilata ja paistettiinkin makkarat rinteiden juurella. Kyllä vaan nuotiomakkara maistui hyvältä! 






Roosa


Rukan kylässä oli kauppoja, apteekki, lääkäri, ravintoloita, baareja, hotelleja.... vaikka mitä. 

Meidän mökki oli pienen matkan päässä tästä , metsän keskellä.
Sen verran oli matkaa, että autolla kuljettiin .  Hyvä niin, minä ainakin tykkäsin siitä rauhasta ja hiljaisuudesta.








Kauppojen tarjontaa : 


 Kaikenlaista löytyi, puusta tehtyjä kelloja , astioita yms.
Ja monenlaisia herkkuja.
 Lappalaisen vaatteitakin oli vaikka ei Ruka ihan Lapissa olekaan.
Mutta pitäähän turisteille löytyä tarjontaa. 

Ei sorrettu ostelemaan turhuuksia. Urheiluliikkeiden alennusmyynnistä löydettiin Roosalle uudet lasketteluhousut ja minulle kunnolliset pitkät sukat laskettelua varten. 

Lisää kuvateksti
 Saapumispäivää seuraavana päivänä ajoimme Pienen Karhunkierroksen alkuun . Ajattelimme vain katsoa mistä se alkaa, mutta kun polku näytti kulkukelpoiselta niin lähdimme kävelemään jonkun matkaa. Lunta oli paljon, mutta polku oli tallautunut sen verran tiiviiksi että se kannatti meitä. 
Jos sattui astumaan polun ohi, niin kyllä sitä äkkiä upposi reittä myöden hankeen. 
Näköjään siellä talvellakin käy retkeilijöitä. 
Kävimme Myllykoskella ja takaisin.  Polte jäi päästä kävelemään kokonaan ainakin se pienempi Karhunkierros. 
Joskus se pitää tehdä. Mieluummin johonkin muuhun vuodenaikaan kuin talvella.

 Näin paljon oli lunta. Penkki oli melkein kokonaan lumen alla . 
Tässä ei oikein viitsinyt jalkojaan lepuuttaa.
Tässä mökki, jossa olimme. Ihanan hiljaisuuden keskellä. 
Vielä kun olisi yöllä revontulet nähnyt - nyt niitä ei enää näkynyt. Seuraavalla kerralla pitää mennä vähän aiemmin keväällä. Vaikka se sitten tietää ruuhkaa rinteisiin... pohdinnan paikka.

Kiutakönkäällä kävimme vielä torstain rinnepäivän päätteeksi. Onneksi on valoisat illat , ei siellä pimeässä olisi voinut kävellä.
Lunta ja liukasta . 



Se on ehkä vaikuttavampi näky kesällä kun saa kuohua vapaana, mutta oli siellä nytkin hienot näkymät. 

Onnistunut loma, koska työasioita en ajatellut ollenkaan ja sai rentoutua kunnolla. 
Laskettelun jälkeen kun tulimme mökille takaisin, söimme, saunoimme ja sen jälkeen pelasimme Aliasta ja jotain uutta Yksityisetsivä peliä, niin johan uni maittoi eikä mikään stressannut mieltä. Uutta lomaa odotellessa.